Your browser version is outdated. We recommend that you update your browser to the latest version.

Unohtunut syntytieto

4.1.2017

Kalevalaisessa perinteessämme on mielenkiintoinen käsite, synnyt. Syntytiedolla tarkoitetaan ajattelua, jossa jonkin asian alkuperä tunnetaan mahdollisimman tarkasti sen syvimpiä juuria myöten. Syntytiedon käsitettä on kehittänyt erityisesti filosofi Tere Vadeń .

Kun elämäntapa perustui vuodenkiertoon ja luonnonantimiin, resurssien rajallisuus sekä paikallisen luonnon ja ihmisten välinen kohtalonyhteys olivat itsestäänselviä asioita. Perustarpeet, kuten ruoka ja vaatetus, hankittiin omavaraisesti, joten elämäntavan perusta oli yhteisön ymmärrettävissä.

Tunnettiin esimerkiksi kuhan synty. Tiedettiin, milloin, mistä ja miten kuhaa pyydetään. Tiedettiin, miten ja milloin verkot valmistetaan. Tiedettiin, kuinka kalastustaito siirtyy sukupolvelta toiselle. Tiedettiin, kuka kävi verkoilla, miten kala hyödynnetään, ja kuinka pidetään kiitollisena huoli siitä, että kuhasta saa elantoa vuodesta toiseen.

Tunnemmeko t-paidan synnyn? Millainen on puuvillakasvi? Miten puuvilla on tuotettu ja kuinka tuotanto vaikuttaa ympäristöön? Missä puuvillasta on tehty lankaa ja kangasta? Mitä aineita värjäyksessä on käytetty ja mitä niiden tuotanto vaatii? Kuka on ommellut t-paidan ja millaisissa oloissa? Miten ompelukone on tehty? Miten kuljetukset on järjestetty, mitä ne vaativat ja niin edelleen.

Olemme eläneet fossiilienergian turvin poikkeuksellista aikaa, jona luonnonvarat ovat tuntuneet loputtomilta, ja elämäntapamme on muuttunut sen mukaiseksi. Ruoan, liikkumisen sekä asumisen ja vaatetuksen tuotantoketjut ovat maailmanlaajuisia ja monimutkaisia, tuhlaavia verkostoja, joiden toiminnasta kukaan ei voi olla täysin selvillä. Kokemuksemme elämästä on etääntynyt sen aineellisesta perustasta eli rajallisista luonnonvaroista. Tästä on kirjoittanut osuvasti mm. taloustieteilijä Paavo Järvensivu.

Maapallon aineellisten rajojen sekä ihmisen ja luonnon välisen kohtalonyhteyden tunteminen on kuitenkin edelleen elintärkeää. Aika, jona aineellinen maailma tuntui rajattomalta, on jo päättynyt niukkenevien luonnonvarojen ja kärjistyvien ympäristöongelmien vuoksi.

Vadénin mukaan ”syntytieto ilmenee siinä, mitä ihminen tekee, ei mitä hän sanoo tietävänsä.” Resurssien tajun, toimintamme todellisten vaikutusten ja arvojemme on jälleen ohjattava elämäämme. On vaadittava politiikalta vastaavaa ymmärrystä. On vältettävä kuluttamista tietäen, että syntytietoinen kokemus saadaan helpoiten korjaamalla, käytettyä etsimällä tai paikallisesta, luonnonmukaisesta ja vuodenkiertoa seuraavasta tuotannosta. Kulutushaluja tyydyttämällä saatavaan hetkelliseen nautintoon nähden syntytietoinen elämä palkitseekin meidät pysyvämmällä hyvinvoinnilla.

 

Kirjoitus on julkaistu kolumina Suur-Jyväskylän lehdessä 4.1.2017.